Richard Smalley
Nykyään Richard Smalley on yhteiskunnassa ajankohtainen aihe, joka herättää kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten kiinnostuksen. Ajan myötä Richard Smalley:stä on tullut keskustelujen, keskustelujen ja pohdiskelujen lähentymispiste erilaisissa yhteyksissä, olipa kyse sitten akateemisesta, työelämästä tai henkilökohtaisesta ympäristöstä. Sen vaikutus on saavuttanut pisteen, jossa on välttämätöntä syventyä Richard Smalley:een, sen vaikutuksiin ja vaikutukseen elämäämme. Tässä artikkelissa käsittelemme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Richard Smalley:een, jotta voimme ymmärtää paremmin sen laajuutta ja sen mahdollisia vaikutuksia nykyiseen yhteiskuntaamme.
| Richard Smalley | |
|---|---|
 Richard Errett Smalley |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. kesäkuuta 1943 Akron, Yhdysvallat |
| Kuollut | 28. lokakuuta 2005 (62 vuotta) Houston, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Princetonin yliopisto |
| Instituutti | Ricen yliopisto, Houston, Texas |
| Tutkimusalue | Orgaaninen kemia |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto |
|
|
|
Richard Errett Smalley (6. kesäkuuta 1943 Akron – 28. lokakuuta 2005 Houston) oli yhdysvaltalainen kemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1996 fullereenin löytämisestä. Smalley jakoi palkinnon Robert Curlin ja Harold Kroton kanssa.
Curl opiskeli Michiganin yliopistossa ja suoritti alemman korkeakoulututkinnon vuonna 1965. Ennen kuin hän jatkoi opintojaan, hän työskenteli teollisuuden palveluksessa. Filosofian tohtorin arvon hän sai vuonna 1973 Princetonin yliopistosta. Smalley jatkoi tohtorintutkinnon jälkeisiä opintoja (post doc) Chicagon yliopistossa, jossa hän kehitti laserspektroskopiamenetelmiä yhdessä Lennart Whartonin ja Donald Levyn kanssa.
Smalleyn fysiaalisen kemian tutkimukset kohdistuivat epäorgaanisiin ja puolijohderykelmiin. Tutkimuksissaan hän käytti silloin uutta massaspektoskopia menetelmää, joka perustui ionien resonanssiin syklotronissa. Robert Curl esitteli Smalleyn Harold Krotolle, joka arveli että tekniikkaa voisi soveltaa avaruuden pimeän aineen tutkimiseen. Tämä yhteistyö johti C60-molekyylin löytymiseen.
Smalleyn viimeisimät tutkimukset kohdistuivat nanoteknologiaan, erityisesti hillinanoputkiin. Smalley kehitti ryhmineen tavan syntetisoida nanoputkia korkeassa paineessa hiilimonoksidista. Smalley oli näkyvä kokoojateorian vastustaja. Hän perusti vuonna 2000 Carbon Nanotechnologies Inc. -yrityksen, jotta hänen tieteelliset löydöksensä hyödyttäisivät ihmiskuntaa.
Viimeisinä vuosinaan Smalley puhui voimakkaasti puhtaan energian puolesta. Hänen mukaansa koulutus on tässä tärkeässä asemassa. Vuonna 1999 Smalleyllä havaittiin Non-Hodgkinin lymfooma, joka myöhemmin kehittyi krooniseksi lymfaattiseksi leukemiaksi johon hän kuoli vuonna 2005.
Lähteet
- ↑ a b Autobiography (From Les Prix Nobel. The Nobel Prizes 1996, Editor Tore Frängsmyr, , Stockholm, 1997) nobelprize.org. Viitattu 6.10.2012.
- ↑ nanotechnology (Drexler and Smalley make the case for and against 'molecular assemblers') 2003. Chemical and Engineering News. Viitattu 7.10.2012.
- ↑ a b Nanotech pioneer, Nobel laureate Richard Smalley dead at 62 28.10.2005. Ricen yliopisto. Viitattu 7.10.2012. (englanniksi)
- ↑ About Our Founder – Richard E. Smalley Smalley Intitute. Arkistoitu 13.11.2011. Viitattu 7.10.2012.
| ||||||||||||||||||
