U
Nykyään U on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua yhteiskunnassa. Syntymisestään lähtien se on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion, joka pyrkii ymmärtämään ja analysoimaan sitä eri näkökulmista. Sen vaikutus kattaa useita näkökohtia taloudesta kulttuuriin, ja sen vaikutus ulottuu maailmanlaajuisesti. Ajan myötä U:stä on tullut erittäin relevantti ilmiö, joka on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja syviä pohdintoja. Tässä artikkelissa tutkimme tätä asiaa yksityiskohtaisesti ja tutkimme sen vaikutuksia ja seurauksia eri aloilla.
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
U (u) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 21. kirjain. U-kirjaimen nimi on suomen kielessä uu ja äännearvo .
Äänneasultaan latinalaista U-kirjainta vastaa kyrillisessä kirjaimistossa esiintyvä kyrillinen У (у), joka on u-äänteen merkki.
Historiaa
U-kirjain ei kuulunut antiikin latinan aakkosiin. V-kirjaimella merkittiin sekä u- että v-äänteitä.
Keskiajalla latinassa käytettiin sekä u- että v-kirjainta merkitsemään u- ja v-äänteitä ilman erotusta. Isoa V-kirjainta vastasi pieni u-kirjain, ts. uetus ja VETVS merkitsivät samaa sanaa.
U:n ja V:n erottamista ehdotti Petrus Ramus (k. 1572). Kuitenkin vasta 1600-luvulla vakiintui latinaan nykyinen käytäntö, jonka mukaan u-kirjain jäi v-äänteen merkiksi vain erikoistapauksissa. U:lla merkitään latinassa edelleen v-äännettä silloin, kun sitä edeltää joko ng tai s ja sitä seuraa samaan tavuun kuuluva vokaali (kuten sanassa lingua "lingva").
U suomen kielessä
U-kirjaimella merkitään nykysuomessa labiaalista pyöreää suppeaa takavokaalia .
Vanhassa kirjasuomessa u-kirjaimella oli useita käyttötapoja, sillä oikeinkirjoitus oli vakiintumatonta. Mikael Agricola käytti kirjaimia w, v ja u merkitsemään sekä v- että u-äännettä. Myös wu tai o saattoivat merkitä u-äännettä. Vaikka v-äänteen kirjoitustavaksi vakiintui w-kirjain vuoden 1642 Bibliassa, vielä myöhemminkin käytettiin u-äänteen merkkinä sekä u- että v-kirjainta.
U muissa kielissä
Ruotsin kielessä u-kirjaimella merkitään lähinnä labiaalista suppeaa keskivokaalia , joka on :n ja :n välimuoto.
Muita esitystapoja
- Morseaakkosissa U merkitään: ..-
- Radioaakkosissa U on suomalaisen standardin mukaan Urho ja NATO-standardin mukaan Uniform
- Pistekirjoituksessa (Braille) U merkitään:
- Tietokoneissa U koodataan eri merkistöissä seuraavasti:
| U | u | |
|---|---|---|
| ASCII | 85 | 117 |
| Unicode | U+0055 | U+0075 |
U-kirjaimen merkityksiä
- u on massan yksikkönä atomimassayksikkö.
- U on fysiikassa jännitteen tunnus.
- U on uraanin kemiallinen merkki.
- U on perinnöllisyystieteessä RNA:n rakenneosan urasiilin lyhenne.
- U on räkkilaitteiden korkeutta ilmaiseva yksikkö (44,45 mm).
- U on taloustieteessä hyödyn (engl. utility) symboli.
- U-arvo on rakennustekniikassa lämmönläpäisykertoimen toinen nimi.
Lähteet
- ↑ a b c Pekkanen, Tuomo: Ars grammatica, Latinan kielioppi, s. 10. 5. painos. Helsinki: Yliopistopaino, 1988. ISBN 951-570-022-1.
- ↑ a b Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana U. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.6.3 Suppeat, puolisuppeat ja väljät vokaalit) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 18.8.2014.
- ↑ Jussila, Raimo: Voi wee! 24.6.2008. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 21.8.2014. Viitattu 21.8.2014.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta U Wikimedia Commonsissa
