Superintendentti

Nykymaailmassa Superintendentti:stä on tullut tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Superintendentti on onnistunut kiinnittämään miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa joko populaarikulttuuriin, politiikkaan, tekniikkaan tai ihmisten jokapäiväiseen elämään kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Vuosien varrella Superintendentti on ollut keskustelun, analyysin ja pohdinnan kohteena, ja se on synnyttänyt paljon erilaisia ​​mielipiteitä ja näkökulmia, jotka heijastavat tämän aiheen monimutkaisuutta ja tärkeyttä. Tässä artikkelissa tutkimme Superintendentti:n eri puolia ja sen vaikutusta modernin elämän eri osa-alueilla tavoitteenaan valaista aihetta, joka on edelleen ajankohtainen.

Superintendentti on etenkin Keski-Euroopassa ja muun muassa Skotlannissa johtava virkamies eräissä kirkoissa. Se vastaa toisinaan piispaa toisinaan lääninrovastia.[1]

Muutamassa Saksan evankelisen kirkon (EKD) jäsenkirkossa on kirkon johtava virka superintendentti (Lippen maakirkko)[2]. Muutamissa jäsenkirkoissa alue, kuten Berliinin, Brandenburgin ja Sleesian Ylä-Lausitzin evankelinen kirkko on jaettu superintenduureihin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rovastikuntien tapaan.[3]

Ruotsissa kuningas Kustaa Vaasa nimitti ensimmäiset superintendentit alueille, joilla ei ollut piispaa tai hiippakuntaa. Superintendentti erosi piispasta siten, että hänellä ei ollut piispan vihkimystä ja hän toimi samalla hiippakuntakaupungin kirkkoherrana.[4] Tällaisia alueita, superintenduureja (superintendentia) Ruotsissa oli Kalmar 1555–1678, Göteborg 1665–1725, Visby 1645–1772, Mariestad 1581–1647, Karlstad 1647–1722 ja Härnösand 1647–1772. Vuoteen 1772 mennessä nämä on muutettu hiippakunniksi. Myös valloitetuilla alueilla, kuten Itämerenmaakunnissa perustettiin superintenduureja kirkollista työtä varten.[5]

Lähteet

  1. Seppo A. Teinonen: Teologian sanakirja, s. 259. Kirjaneliö. Helsinki ISBN 951-600-333-8, 1975.
  2. [https://www.ekd.de/evangelische-kirche-in-deutschland-14272.htm Evangelische Kirche in Deutschland Zusammenschluss von 20 selbstständigen Landeskirchen] ekd.de. Viitattu 24.2.2020.
  3. Generalsuperintendentinnen ekbo.de. Viitattu 24.2.2020.
  4. Kauko Pirinen: Suomen kirkollisen aluejaoituksen kehitys, s. 13. (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon matrikkeli II Seurakuntamatrikkeli) Suomen kirkon pappisliitto, 1969.
  5. superintendent fho.sls.fi. Viitattu 24.2.2020.

Aiheesta muualla