Nykyään Turner-palkinto on aihe, jolla on suuri merkitys ja se kiinnostaa monia ihmisiä. Ilmestymisestään lähtien Turner-palkinto on kiinnittänyt aiheen asiantuntijoiden huomion sekä niiden, jotka haluavat ymmärtää paremmin sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Jotta Turner-palkinto voidaan analysoida perusteellisesti, on ratkaisevan tärkeää tarkastella sen eri ulottuvuuksia ja ymmärtää, miten se on kehittynyt ajan myötä. Tässä artikkelissa perehdymme Turner-palkinto:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen alkuperää, sen nykyistä merkitystä ja sen mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia eri alueilla.
Turner-palkinto on vuosittain myönnettävä kuvataiteen palkinto. Palkinto on nimetty taidemaalari William Turnerin mukaan.
Palkinnon myöntää Tate Gallery, ja luovutustilaisuus järjestettiin aikaisemmin Tate Britainissa, Lontoossa. Alusta pitäen, vuodesta 1984, se on ollut Britanniassa eniten julkisuutta saanut taidepalkinto. Palkinto myönnetään mille tahansa taiteenlajille ja taidemaalareitakin on palkittujen joukossa. Nykyisin palkintoon liittyvät näyttelyt ja luovutustilaisuus järjestetään Baltic-keskuksessa Gatesheadissa. Vuoteen 2017 asti palkinnon saajan oli oltava alle 50-vuotias.
Vuonna 2011 palkintosumma oli 25 000 puntaa. Rahoittajat ovat vaihdelleet. Palkinnon luovuttaa joku merkittävä julkisuuden henkilö, kuten vuonna 2006 Yoko Ono.
Palkinto saa vuosittain ehdokkaiden nimeämisen jälkeen huomattavasti julkisuutta ja maailman lehdistö kirjoittaa aiheesta runsaasti. Palkitut taiteilijat työskentelevät usein uusien innovatiivisten taiteiden parissa, kuten videotaide, installaatiotaide tai perinteestä poikkeava kuvanveisto. Vuonna 2010 voittajaksi valittiin Susan Philipsz, joka tunnetaan äänitaiteestaan.
Taiteilijat valitaan heidän esittelemiensä teosten perusteella, jotka on julkistettu edellisen vuoden aikana. Ehdokkaita pyydetään usein yleisöltä, joskin sillä on katsottu olevan kielteinen vaikutus, minkä vahvisti vuonna 2006 yksi tuomareista Lynn Barber. Ehdokkaita on vuodesta 1991 ollut neljä. Heidän töidensä näyttely esitetään Baltic-taidekeskuksessa Gatesheadissa. Palkinto ei siis pohjaudu tämän näyttelyn teoksiin, vaan voittaja valitaan aikaisempien näyttelyiden teosten perusteella.
Esimerkiksi vuonna 2013 eddokkaita olivat Lynette Yiadom-Boakye maalauksillaan, Tino Sehgal edellisenä kesänä esoillä olleilla Tate Modernin turbiinisalin performansseillaan, Laure Prouvost nokkelilla ja absurdeilla elokuvainstallaatioillaan ja David Shrigley sarjakuvamaisilla piirustuksillaan, animaatioillaan ja veistoksillaan.
Taiteilijat tulevat yleensä ehdokkuusvalinnan yhteydessä ensi kerran tutuksi laajalle yleisölle, ja jotkut ovat valitelleet äkillisen julkisuuden aiheuttamia ongelmia. Voittajien teosten myyntihinnat ovat yleensä nousseet.. Jotkut taiteilijat ovat kieltäytyneet kutsusta ehdokkuuteen, heistä maineikkaimpana Sarah Lucas.