Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Gabriel Fauré aloitti Requiemin (op. 48) luonnostelun vuonna 1887. Vaikka Fauré oli menettänyt isänsä kahta vuotta aiemmin ja menetti äitinsä sävellystyön alkuvaiheissa, hän kertoi säveltäneensä teoksen "huvin vuoksi".[1]
Kantaesityksen aikaan 16. tammikuuta 1888 Faurén requiem koostui viidestä osasta, jotka olivat Introït et Kyrie, Sanctus, Pie Jesu, Agnus Dei ja In Paradisum. Tämän version esittämiseksi vaadittiin sekakuoro, sopraanosolisti, matalien jousien orkesteri, harppu, patarummut ja urut sekä Sanctuksessa sooloviulu.[1]
Säveltäjä lisäsi teokseensa Offertoiren vuonna 1889. Hän myös liitti siihen Libera men, jonka oli alun perin säveltänyt baritonille ja uruille kaksitoista vuotta aiemmin. Teoksensa uuden version kokoonpanoon Fauré lisäsi käyrätorvet, trumpetit, pasuunat ja baritonisolistin; tämä uusittu versio kantaesitettiin tammikuussa 1893.[1]
Heinäkuussa 1900 kantaesitetty requiemin lopullinen versio on useiten esitetty. Sitä varten kokoonpanoon liitettiin puupuhaltimia ja viuluja.[1] Todennäköisesti nämä muutokset toteutti Faurén oppilas. Requiem esitettiin Faurén omissa hautajaisissa.[2]