Nykymaailmassa Pyhimys on ratkaisevassa asemassa yhteiskunnassamme. Pyhimys on ollut jatkuvan keskustelun ja analyysin kohteena sen vaikutuksista talouteen aina populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme Pyhimys:n eri puolia ja sen merkitystä jokapäiväisessä elämässämme. Sen alkuperästä nykyiseen kehitykseen tutkimme, kuinka Pyhimys on muokannut tuntemaamme maailmaa. Lisäksi pohdimme sen tulevia vaikutuksia ja sitä, kuinka se voisi jatkaa yhteiskuntamme muuttamista tulevina vuosikymmeninä.
Pyhimys on uskonnoissa pyhänä pidetty henkilö. Pyhimysten elämä ja ihmeteot elävät usein kansan parissa tarinoina eli pyhimyslegendoina.
Monet pyhimyslegendat pohjautuvat antiikin mytologiaan. Pyhimystarinat ja -kuvat ovat kristinuskossa välittäneet kirkon sanomaa kristillisestä uskosta ja hyveistä. Niissä on ollut mukana myös kansanuskoa ja animismia. Pyhimyskertomusten vaikutus näkyy muun muassa nykyajan nimissä.
Katolinen kirkko kanonisoi eli julistaa pyhimyksiksi ihmisiä, jotka ovat osoittaneet sankarillista hyveellisyyttä elämässään ja vain, kun tämä on todistettu yleisellä maineella ja todennetuilla perusteluilla. Kirkon näkemyksen mukaan pyhimykset ovat Jumalan palvelijoita ja ystäviä, joiden elämä on tehnyt heidät hänen erityisen rakkautensa arvoisiksi. Kirkko katsoo, että pyhimyksiä tulee arvostaa ja kunnioittaa (kreik. douleía) ja heiltä voidaan pyytää esirukouksia.
Katolinen kirkko voi julistaa pyhimykseksi henkilön, jonka kuolemasta on kulunut vähintään viisi vuotta. Tätä edeltää autuaaksi julistaminen. Paavi Johannes Paavali II ehti julistaa virkansa aikana pyhimykseksi 1 100 henkilöä, mikä on tähän asti suurin määrä.
Merkittävimmillä pyhimyksillä on katolisessa kirkossa jokavuotinen muistopäivä, tavallisimmin hänen kuolinpäivänsä. Katolisissa maissa muutamien huomattavimpien pyhimysten muistopäivät ovat samalla pyhäpäiviä. Lisäksi joidenkin pyhimysten muistopäivät saattavat olla pyhäpäiviä niissä maissa tai niillä paikkakunnilla, joiden suojeluspyhimyksenä kyseistä pyhimystä pidetään. Esimerkiksi Irlannissa kansallispyhimyksen Pyhän Patrikin päivä 17. maaliskuuta on pyhäpäivä ja samalla Irlannin kansallispäivä.
Ortodoksisessa kirkossa käytetään pyhimyksestä sanaa pyhä. Ortodoksisessa kirkossa paikalliskirkon tai patriarkaatin Pyhä Synodi kanonisoi eli julistaa virallisesti pyhäksi.
Uskonpuhdistus hylkäsi pyhimyskultin, vaikka korostikin pyhimysten merkitystä. Useissa protestanttisissakin maissa pyhäpäivinä ovat kuitenkin säilyneet Pyhän Stefanoksen päivä eli tapaninpäivä sekä Johannes Kastajan päivä, juhannus. Suomessa olivat ennen vuotta 1774 myös apostolien muistopäivät pyhäpäiviä. Lisäksi nimipäivien vietto on saanut alkunsa katolisista pyhimysten muistopäivistä.
Islamissa pyhistä miehistä käytetään nimeä dervissi tai marabout. Pyhien miesten kunnioitus liittyy suufilaisuuteen, joka kansanomaisen islamin suuntaus. Heidän voimansa perustui siihen, että heillä oli baraka eli yliluonnollinen voima, joka teki heistä pyhimyksiä. He olivat myös profeetta Muhammedin jälkeläisiä eli šarifeja