Palkealan kirkko

Tämä artikkeli käsittelee Palkealan kirkko:tä, aihetta, joka on viime vuosina noussut ajankohtaiseksi, koska se vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Palkealan kirkko on herättänyt asiantuntijoiden ja tutkijoiden sekä suuren yleisön kiinnostuksen sen merkityksellisyyden ja seurausten vuoksi. Tämän artikkelin tarkoituksena on tutkia Palkealan kirkko:een liittyviä erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja sekä analysoida sen vaikutusta eri yhteyksissä. Samoin tarkastellaan Palkealan kirkko:n mahdollisia vaikutuksia ja vaikutuksia nykyisyydessä ja tulevaisuudessa tavoitteenaan tarjota kattava ja täydellinen näkemys tästä aiheesta.
Palkealan kirkko.

Palkealan kirkko eli Pyhän apostoli Andreaan ja pyhän apostoleinvertaisen Maria Magdalenan kirkko oli Palkealan ortodoksisen seurakunnan pääkirkko Palkealan kylässä Raudun entisessä kunnassa luovutetussa Karjalassa. Kirkko oli olemassa vuodesta 1865 1940-luvulle.

Palkelan kirkko valmistui vuonna 1865 ja sen suunnitteli Karpov. Pietarin metropoliitta Isidor vihki kirkon 3. lokakuuta samana vuonna. Kirkon runko oli hirrestä, mutta sisältä se oli rapattu ja ulkopuolelta vuorattu laudoituksella. Kirkkoon mahtui noin 600 henkeä. Kirkon pääsisäänkäynnin yläpuolella olleessa kellotornissa oli viisi kelloa. Kirkkoa korjattiin vuosina 1896, 1926 ja 1939.

Talvisodassa kirkko ei kärsinyt vahinkoja, mutta sodan jälkeen venäläiset ehtivät purkaa siitä sisustuksen, katon, ovet, ikkunat ja seinien yläosat ennen kuin Suomi valtasi alueen takaisin jatkosodan alussa 1941. Jatkosodan aikana kirkkoa ei korjattu. Sodan jälkeenmilloin? venäläiset purkivat kirkon loppuun. Entiset Palkealan seurakuntalaiset pystyttivät kirkon paikalle muistomerkin vuonna 1993. Muistomerkki on tehty Mannerheim-linjan panssarivaunuestekivestä.

Lähteet

  • Koponen Paavo: Karjalan kirkkokummut. Sulkava: Tammi, 1999. ISBN 951-31-1431-7
  • Laukkanen, Minna & Thomenius, Kristina (toim.): Karjalan ja Petsamon ortodoksiset kirkot ja kirkkotaide. Jyväskylä: Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1b, 1997. ISBN 951-785-018-2

Aiheesta muualla