Nobelin talo

Nykymaailmassa Nobelin talo on edelleen erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Nobelin talo synnyttää edelleen keskustelua ja pohdiskelua eri aloilla sen vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin aina talouteen ja politiikkaan. Kautta historian Nobelin talo on ollut ratkaisevassa roolissa ihmisten elämässä: se on luonut trendejä, edistänyt kulttuurisia muutoksia ja haastavia käytäntöjä. Tässä artikkelissa tutkimme Nobelin talo:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen nykypäivän merkitykseen. Tavoitteena on tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta.

Ensimmäinen Suomessa kuvattu dagerrotyyppi. Kuvassa Nobelin talo, jonka takaa näkyy Turun tuomiokirkon torni. Kuvan otti Henrik Cajander 3. marraskuuta 1842.

Nobelin talo oli Turussa Uudenmaankadun ja Vähä-Hämeenkadun kulmassa Uudenmaankatu 8:ssa sijainnut kaksikerroksinen empiretyylinen kivitalo, joka rakennettiin vuosina 1837–1838. Talo sai nimensä sen suunnitelleen ruotsalaisen arkkitehti Immanuel Nobelin mukaan. Immanuel Nobel oli kemisti Alfred Nobelin isä. Nobelin talo tuli tunnetuksi Suomen ensimmäisen valokuvan kohteena, kun Turun piirilääkärinä toiminut Henrik Cajander otti siitä dagerrotypian 3. marraskuuta 1842.

Nobelin talo purettiin kesällä 1962 Uudenmaankadun levennyksen tieltä. Purkamista edelsi kova kiista kun muun muassa maakuntamuseon johtaja C. J. Gardberg, kaupungin asemakaava-arkkitehti Pekka Sivula, Turun kaupungin museolautakunta ja talon silloinen omistaja vastustivat purkamista. Talon purkamista kannattaneiden kaupunginarkkitehti A. S. Sandelinin ja I apulaiskaupunginarkkitehti P. Salmisen mukaan talo oli menettänyt rakennustaiteellista arvoaan lisäys- ja muutostöiden takia, poikkesi liikaa ympäristöstään ja haittasi liikennejärjestelyjä. Turun kaupunginhallitus päätti talon purkamisesta 25. heinäkuuta 1961.

Lähteet

Katso myös

  • Turun tauti, vanhojen rakennusten purkaminen Turussa 1960–1970-luvuilla

Aiheesta muualla