Kiinnostus Nitroamiinit:tä kohtaan on lisääntynyt viime vuosina ja siitä on tullut keskustelun ja keskustelun aihe eri alueilla. Nitroamiinit:n lisääminen voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin sen tärkeyden ja merkityksen jokapäiväisessä elämässämme. Tässä artikkelissa tutkimme Nitroamiinit:een liittyviä eri näkökohtia sen historiasta sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan. Analysoimme myös erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä aiheesta, tavoitteenamme tarjota täydellinen ja objektiivinen näkemys tästä aiheesta.
Nitroamiinit eli nitramiinit ovat orgaanisia yhdisteitä, joille tunnusomainen funktionaalinen ryhmä on R1R2-N-NO2, missä R on orgaaninen ryhmä. Nitroamiineja käytetään orgaanisen kemian synteeseissä, räjähdysaineina ja polttoaineina.[1]
Ominaisuudet ja valmistus
Nitroamiinit ovat huoneenlämpötilassa tavanomaisesti nesteitä tai kiinteitä aineita. Yhdisteet hajoavat kuumennettaessa ja reaktio voi olla räjähdysmäinen. Eräitä nitroamiineja kuten tetryyli ja HMX käytetäänkin räjähdysaineina. Nitroamiinit ovat epästabiileja happamissa olosuhteissa. Ryhmän yhdisteillä on α-asemassa hapan vety ja sen eliminoituessa muodostuva anioni on nukleofiilinen. Nitroamiinit reagoivat karbonyyliyhdisteiden kanssa muun muassa Mannich-reaktiolla ja tyydyttymättömien karbonyyliyhdisteiden kanssa Michael-additiolla.[1][2][3]
Nitroamiinien valmistamiseen on useita menetelmiä. Amiinit reagoivat typpihapon tai dityppipentoksidin kanssa muodostaen nitroamiineja. Muita tapoja ovat esimerkiksi nitrosoamiinien ja typpihapon reaktio, nitramidien ja nitroureoiden hydrolyysi sekä nitroimiinien pelkistäminen.[1][2][3][4]
↑ abKlaus Banert, R. Alan Aitken, Kati M. Aitken, Mike M. K. Boysen, Stefan Bräse: Science of Synthesis: Houben-Weyl Methods of Molecular Transformations Vol. 41, s. 371-384. Georg Thieme Verlag, 2010. ISBN 9783131189417Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 4.11.2021. (englanniksi)
↑ abAlan R. Katritzky, Thomas L. Gilchrist, Otto Meth-Cohn, Charles Wayne Rees: Comprehensive Organic Functional Group Transformations, s. 386. Elsevier, 1995. ISBN 0080406041Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 4.11.2021. (englanniksi)
↑Lyle F. Albright: Nitration, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.