Luhdanmäen rautatiesilta

Tässä artikkelissa perehdymme Luhdanmäen rautatiesilta:n kiehtovaan maailmaan, tutkimme sen monia puolia ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa. Luhdanmäen rautatiesilta on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa ja on herättänyt keskustelua ja pohdintaa sen merkityksestä ja vaikutuksesta. Näillä linjoilla analysoimme sen kehitystä ajan myötä sekä sen vaikutusta eri alueilla kulttuurista teknologiaan. Samoin keskitymme Luhdanmäen rautatiesilta:n tällä hetkellä tarjoamiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin ja kiinnitämme huomiota sen tärkeyteen globalisoituneessa ja jatkuvasti muuttuvassa kontekstissa.
Luhdanmäen rautatiesilta
Luhdanmäen rautatiesilta
Luhdanmäen rautatiesilta
Raiteita 2
Ylittää Luhdanjoen
Ylläpitäjä Väylävirasto
Siltatyyppi jännitetty jatkuva betoninen kotelopalkkisilta
Pisin jänneväli 45 m
Pituus 550,8 m
Leveys 12,1 m
Alituskorkeus noin 30 m
Avattu liikenteelle 3. syyskuuta 2006
Koordinaatit 60°53′14.1″N, 025°30′31.2″E
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Luhdanmäen rautatiesilta (Luhdanmäen ratasilta) sijaitsee Lahden oikoradalla Hollolan ja Orimattilan rajalla noin kaksi kilometriä Herralasta itään. Silta on 550,8 metriä pitkä[1], ja se on Suomen kolmanneksi pisin rautatiesilta Lahden oikoradan Kytömaan ja Vantaankosken radan Piijoen siltojen jälkeen. Silta ylittää seututie 140:n ja Luhdanjoen, joka on yksi Porvoonjoen haaroista.

Silta on kaksiraiteinen ja varustettu kahdella kiskonliikuntalaitteella.[1] Luhdanmäen sillan arkkitehtisuunnittelu on arkkitehtitoimisto Jussi Tervaojan ja sen rakennesuunnitelusta vastasi SuunnitteluKortes[2].

Silta on tyypiltään jännitetty jatkuva teräsbetoninen kotelopalkkisilta[3]. Liikenneviraston Liikenneviraston sillat 1.1.2015 -julkaisussa on Luhdanmäen ratasillan pituudeksi ilmoitettu 548,4 metriä[3].

Lähteet

  1. a b Lounema, Risto: Oikorata Kerava–Lahti, s. 148. Ratahallintokeskus, 2006. ISBN 952-445-151-4
  2. Kansonen, Juha: Oikorata Kerava-Lahti. Betoni-lehti, 2007, nro 1, s. 28–29. Betoniteollisuus ry. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 1.5.2016.
  3. a b ”4.3.7”, Liikenneviraston sillat 1.1.2015, s. 132–133. Helsinki: Liikennevirasto, 2015. ISBN 978-952-317-138-1 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 1.5.2016. (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla