Keuhkoveritulppa

Tässä artikkelissa tutkimme ja analysoimme Keuhkoveritulppa:een liittyviä eri näkökohtia. Sen alkuperästä ja historiasta sen merkitykseen nykyään, sen yhteiskuntavaikutusten ja sen vaikutuksen kautta jokapäiväisen elämän eri alueilla. Näillä linjoilla syvennymme Keuhkoveritulppa:een ymmärtääksemme sen tärkeyden ja seuraukset sekä pohtiaksemme sen roolia nykymaailmassa. Yksityiskohtaisen ja kattavan analyysin avulla pyrimme valaisemaan tätä aihetta ja tarjoamaan lukijalle rikastuttavan näkökulman.

Keuhkoveritulppa eli keuhkoembolia (embolia arteriae pulmonalis) tarkoittaa veren mukana tulleen verihyytymän (embolian) aiheuttamaa keuhkovaltimon tai sen haaran tukkeutumista. Keuhkoveritulppa on aina hengenvaarallinen ja vaatii välitöntä sairaalahoitoa.

Tavallisesti hyytymä on saanut alkunsa alaruumiin laskimoista, mutta se saattaa harvoin olla lähtöisin myös muista laskimoista tai sydämestä. Veritulpan tukkiessa koko valtimon seuraa välittömästi kuolema. Pienemmästä keuhkovaltimon haaran tukkeumasta aiheutuu keuhkoinfarkti, joka oireilee hengenahdistuksena, äkillisenä rintakipuna ja (verisenä) yskänä.

Keuhkoveritulpan riski kasvaa iän myötä. Kaksi kolmesta keuhkoveritulpasta todetaan yli 65-vuotiailla ja vain yksi kymmenestä alle 25-vuotiailla. Erityisen suuri keuhkoveritulpan vaara on leikkauksista toivuttaessa ja lapsivuoteella. Keuhkoveritulpan syntymistä voidaan pyrkiä ehkäisemään potilaan saattamiselle pian jaloittelemaan, mikä aiheuttaa verenkierron vilkastumista ja tätä myötä vähentää verenhyytymisriskiä. Keuhkoveritulppaa hoidetaan hyytymistä aiheuttavia kalsiumioneja sitovilla antikoagulanteilla.

Lähteet

  • ”Keuhkoveritulppa”, Otavan Iso Fokus, 3. osa, s. 1788–1789. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1975. ISBN 951-1-00051-9.

Viitteet

  1. a b Mustajoki, Pertti: Keuhkoveritulppa (keuhkoembolia) Terveyskirjasto.fi. 4.11.2013. Duodecim. Viitattu 14.4.2014.