Karja

Nykymaailmassa Karja:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisia ​​ihmisiä kohtaan. Olipa yhteiskuntaan, talouteen tai kulttuuriin kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi Karja aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi. Alkuperästään ja kehityksestään sen vaikutuksiin nykyisyydessä ja tulevaisuudessa Karja on herättänyt keskustelua eri aloilla, synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja johtanut pohdiskeluun sen tärkeydestä ja vaikutuksista. Siksi on olennaista syventää Karja:n tutkimukseen ja analysointiin, jotta ymmärrettäisiin kattavasti sen vaikutus ja laajuus nykyisessä kontekstissa. Tämän todellisuuden vuoksi on välttämätöntä lähestyä Karja:n aihetta eri näkökulmista, jotta voidaan tarjota globaali ja rikastuttava näkemys, joka tyydyttää kaikkien lukijoiden uteliaisuuden ja kiinnostuksen.

Karjaeläimiä.

Karjalla tarkoitetaan lähinnä elintarviketuotantoon tarkoitettuja kotieläimiä, ennen muuta nautakarjaa, mutta myös esimerkiksi porokarja on käsitteenä yleisesti käytetty, ja karjatalouden piiriin luetaan yleensä myös esimerkiksi siat, vuohet ja lampaat. Kotieläiminä pidettävät linnut, kuten kukot, kanat, kalkkunat ja ankat ovat siipikarjaa. Leikkimielisesti metsästyksen yhteydessä saatetaan puhua esimerkiksi myös hirvikarjasta. Vielä kauempana alkuperäisestä merkityksestään on vaikkapa ”vaalikarja”.

Koirat ja kissat, samoin kuin hevoset, lasketaan tavallisesti karja-käsitteen ulkopuolelle, vaikka niitä yleisesti onkin pidetty maaseudun hyötyeläiminä.

Suomessa pienviljelijöiden karjatalous on muodostanut erittäin tärkeän maidon ja lihan, ja sitä myötä proteiinien, eläinrasvan ja laktoosin lähteen. 1960-luvulta lähtien pienviljely alkoi vähetä ja 1990-luvulle tultaessa suurin osa oli lopettanut.

Katso myös

Lähteet

  • Bläuer, Auli: Voita, villaa ja vetoeläimiä : karjan ja karjanhoidon varhainen historia Suomessa. Turku: Turun yliopisto, 2015. ISBN 978-951-29-5998-3.
  • Sonni on karjan tärkein eläin. Eripainos Maatilan Pellervo -lehden liitteestä Terve eläin, elokuu 2010. Helsinki: Maatilan Pellervo, 2010.