Kansainvälinen merenkulkujärjestö
Nykyään Kansainvälinen merenkulkujärjestö:stä on tullut erittäin tärkeä aihe yhteiskunnassamme. Teknologian ja globalisaation myötä Kansainvälinen merenkulkujärjestö:stä on tullut yhä tärkeämpi elämässämme. Olipa kyseessä henkilökohtaisella, ammatillisella tai sosiaalisella tasolla, Kansainvälinen merenkulkujärjestö:stä on tullut ratkaiseva tekijä päätöksissämme ja tavassamme olla vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Tässä artikkelissa tutkimme Kansainvälinen merenkulkujärjestö:n vaikutusta elämämme eri osa-alueisiin sekä sen vaikutuksia tulevaisuuteen.
| International Maritime Organization | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1959 |
| Tyyppi | YK:n erityisjärjestö |
| Toimiala | merenkulku |
| Päämaja |
 Lontoo, Britannia |
| Jäsenet | 170 jäsenvaltiota |
| pääsihteeri |
Kitack Lim ( Etelä-Korea) |
| Kattojärjestö | Yhdistyneet kansakunnat |
| Aiheesta muualla | |
| www.imo.org | |
Kansainvälinen merenkulkujärjestö (engl. International Maritime Organization, IMO) on vuonna 1948 perustettu Yhdistyneiden kansakuntien alainen kansainvälinen merenkulun turvallisuusasioita hallinnoiva järjestö. Siitä käytettiin aiemmin nimeä Inter-Governmental Maritime Consultative Organization (IMCO).
Järjestön pääkonttori on Lontoossa, mistä se hallinnoi jäsenmaiden hallitusten ja merenkulkualan yhteistyötä. Päätavoitteina ovat merenkulun turvallisuuden kehittäminen ja liikenteen aiheuttaman merien saastumisen ehkäiseminen. Järjestöä johtaa jäsenmaiden edustajien muodostama elin joka valitsee joukostaan jäsenet talousasioista vastaavaan neuvostoon. Työskentely järjestössä on jaettu viiteen komiteaan ja niiden työtä tukeviin alakomiteoihin. YK:n muilla jäsenorganisaatioilla on seurantamahdollisuus järjestön työskentelyyn. Tarkkailijan asema on myönnetty myös eräille hallituksista riippumattomille ulkopuolisille järjestöille. Järjestöä tukee pysyvä sihteeristö joiden työntekijät jotka ovat jäsenmaiden edustajia. Sihteeristön muodostaa jäsenistön määräajaksi valitsema pääsihteeri ja vaihteleva määrä osastoja (mm. meriturvallisuus- ja ympäristösuojeluosastot).
Pääsihteeri
| pääsihteeri | virkakausi | maa |
|---|---|---|
| Ove Nielsen | 1959 |  Tanska
|
| William Graham vt. | 1961 | Britannia
|
| Jean Roulier | 1963 |  Ranska
|
| Colin Goad | 1968 | Britannia
|
| C. P. Srivastava | 1974 |  Intia
|
| William O'Neil | 1990 |  Kanada
|
| Efthimios E. Mitropoulos | 2003-2012 |  Kreikka
|
| Koji Sekimizu | 2012-2016 |  Japani
|
| Kitack Lim | 2016- | Etelä-Korea
|
IMO-tunnus
Kansainvälinen merenkulkujärjestö hyväksyi 19. marraskuuta 1987 suosituksen A.600(15), jonka mukaan jokaiselle alukselle annettaisiin pysyvä IMO-numero (engl. IMO Ship Identification Number), joka seuraisi alusta sen koko eliniän, eikä muuttuisi omistajan tai rekisterivaltion muutoksen johdosta. Tarkoituksena on yksinkertaistaa alusten tunnistamista. Alusten helpommalla tunnistamisella pyritään myös estämään laivojen suorittamia tahallisia päästöjä sekä kauppa- ja vakuutussuhteisiin liittyviä petoksia. Suositus perustuu vapaaehtoisuuteen. IMO-tunnus jaetaan merellä käytettäville aluksille, poikkeuksena jotkin suosituksessa määritellyt tapaukset. Aluksen bruttovetoisuuden tulee olla vähintään 100 tonnia. Tunnus voidaan jakaa olemassa olevien alusten lisäksi vielä rakenteilla oleville.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Member States, IGOs and NGOs Member States, IGOs and NGOs. Arkistoitu 25.12.2011. Viitattu 18.12.2011.
Aiheesta muualla
- International Maritime Organization (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||||||||
