Jacques-Louis David

Nykymaailmassa Jacques-Louis David on aihe, joka herättää paljon kiinnostusta ja keskustelua. Alkuperäistään nykypäivään Jacques-Louis David on ollut eri alojen asiantuntijoiden tutkimuksen ja pohdinnan kohteena. Sen vaikutus yhteiskuntaan, talouteen, kulttuuriin ja jopa politiikkaan on ollut merkittävä aikojen saatossa. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Jacques-Louis David:een, analysoimalla sen merkitystä nykyisessä kontekstissa ja sen mahdollista vaikutusta tulevaisuudessa. Lisäksi tarkastelemme Jacques-Louis David:n ympärillä olevia erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä tavoitteenaan tarjota laaja ja täydellinen näkemys tästä aiheesta.
Omakuva, 1794.

Jacques-Louis David (30. elokuuta 1748 Pariisi29. joulukuuta 1825 Bryssel) oli vaikutusvaltainen ranskalainen uusklassiseen koulukuntaan kuulunut taidemaalari. Hänen maalauksensa vaikuttivat siihen, että maalausten tyyli alkoi siirtyä rokokoon kevytmielisyydestä klassiseen askeettisuuteen ja vakavuuteen,[1] mikä sopi yhteen myöhäisvaiheen ancien régimen moraalisen ilmapiirin kanssa.

Davidin teoksista suuri osa on historiamaalauksia, mutta hän maalasi myös muotokuvia.[1]

Myöhemmin Davidista tuli Ranskan vallankumouksen aktiivinen tukija ja Maximilien Robespierren ystävä. Robespierre halusi Davidin suunnittelevan vallankumoushallinnon julkiset puitteet; Davidin käsialaa olivat muun muassa vallankumousoikeutta koristaneet Brutuksen, Lepeletier de Saint-Fargeaun ja Jean-Paul Marat’n rintakuvat, joiden edessä tuomarit istuivat mustissa viitoissa, valkeissa solmioissa ja töyhtöhatuissa, kaulassaan trikolorinauhassa kannettava mitali varsinaisena virkatunnuksenaan.

Samoin Davidista tuli oikeusistuntojen ja teloituksien virallinen kuvittaja; kuuluisa on hänen ankarin vedoin tehty pelkistetty piirroksensa kuningatar Marie Antoinettesta pyövelinrattailla.

David valittiin Ranskan kansalliskokoukseen vuonna 1792. Ranskan tasavallan aikana David oli käytännössä taiteen alan diktaattori. Robespierren kukistuttua David vangittiin. Hän sai jatkaa maalaamista vankila-aikaaan, ja hänet armahdettiin vuonna 1795.[1]

Vapauduttuaan vankilasta David liittyi Napoleonin puolelle. Tuohon aikaan hän kehitti empiretyylinsä, joka tunnetaan siitä, että se käytti lämpimiä venetsialaisia värejä. Davidilla oli satoja oppilaita, muun muassa Jean-Auguste-Dominique Ingres, mikä tekee hänestä Ranskan 1800-luvun taiteen merkittävimmän vaikuttajan.[1]

Galleria

Historiamaalauksia

Muotokuvia

Lähteet

  1. a b c d McMullen, Roy Donald: Jacques-Louis David Encyclopedia Britannica. Viitattu 14.9.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla