Nykymaailmassa Indikatiivi:stä on tullut erittäin tärkeä ja monia ihmisiä kiinnostava aihe. Indikatiivi on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa yhteiskunnallisesta vaikutuksesta populaarikulttuuriin. Indikatiivi on osoittanut merkityksensä jokapäiväisessä elämässämme, olipa se sitten opintojen, keskustelujen tai yksinkertaisesti arkipäiväisten keskustelujen kautta todistettu. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Indikatiivi:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen. Tarkoituksena on valaista tätä kiehtovaa ja relevanttia aihetta.
| Indikatiivi | |
|---|---|
| Ilmaisee | toteamusta tai tekemisen todellisuutta. |
| Suomen kielessä | |
| Persoonat |
yksikön 1. persoona (minä) yksikön 2. persoona (sinä) yksikön 3. persoona (hän) monikon 1. persoona (me) monikon 2. persoona (te) monikon 3. persoona (he) passiivi |
| Aikamuodot |
preesens imperfekti perfekti pluskvamperfekti |
| Esimerkki | Hän syö. |
| Tapaluokat suomen kielessä | |
|
Konditionaali Imperatiivi Potentiaali |
|
Indikatiivi eli tositapa on verbin tapaluokka eli modus. Se on perustapaluokka, moduksista sävyneutraalein ja kuvaa tekemisen todellisena, esimerkiksi kävelen. Suomen indikatiivi on tunnukseton. Indikatiivi on moduksista käytetyin.
Indikatiivi esiintyy kaikissa kielissä. Indikatiivissa oleva verbi on varmaa tietoa, esimerkiksi ”Menen kotiin.” Indikatiivia käytetään muun muassa toteamuksissa, esimerkiksi ”Hän syö.” Indikatiivi voi esiintyä kaikissa aika- ja persoonamuodoissa.