Gustavo Adolfo Bécquer | |
---|---|
Gustavo Adolfo Claudio Domínguez Bastida | |
Gustavo Adolfo veljensä Valerianon maalaamassa muotokuvassa. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 17. helmikuuta 1836} Sevilla, Espanja |
Kuollut | 22. joulukuuta 1870 (34 vuotta) Madrid, Espanja |
Kansalaisuus | Espanja |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | espanja |
Tuotannon kieli | espanja |
Pääteokset | Rimas, Leyendas |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Gustavo Adolfo Bécquer, oikea nimi Gustavo Adolfo Claudio Domínguez Bastida (17. helmikuuta 1836 Sevilla, Espanja – 22. joulukuuta 1870 Madrid, Espanja) oli espanjalainen runoilija ja prosaisti ja myös lahjakas piirtäjä. Häntä pidetään yhtenä 1800-luvun tärkeimmistä espanjalaisista runoilijoista. Hänen melankoliset teemansa olivat samoja kuin romantiikan ajan runoilijoiden, mutta hänen eleetön tyylinsä oli tietoisen epäromanttista. Häntä on kutsuttu Espanjan ensimmäiseksi moderniksi runoilijaksi.[1]
Bécquerin tunnetuimmat teokset ovat runokokoelma Rimas (1871) ja novellikokoelma Leyendas (1857–1864).[1]
Bécquer oli taidemaalari Don José Domínguez Bécquerin poika. Hän jäi kymmenvuotiaana orvoksi ja asui eri sukulaisten luona. Vuonna 1854 Becker muutti Madridiin, jossa asui kuolemaansa asti.[1]
Bécquer tuli pian tunnetuksi Madridin taiteilija- ja kirjailijapiireissä. Hän ihastui muusikko ja kirjallisuustoimittaja Joaquin Espin y Guillenin tyttäreen Juliaan mutta ei saanut vastarakkautta. Saatuaan jonkin verran menestystä Leyendas-novellikokoelmallaan hän avioitui 1861 tuberkuloosia hoitaneen lääkärinsä tyttären Casta Esteban y Navarron kanssa. He saivat kolme lasta ennen kuin erosivat.[1]
Bécquer sai toimeentulonsa lehtiartikkeleista, käännöstöistä ja virkamiestehtävistä – hän toimi muun muassa virallisena romaanien sensorina 1864–1868. Hänen runojensa ja novelliensa pääasiallinen julkaisukanava oli sanomalehti El Contemporáneo.[1]
Bécquer kuoli 34-vuotiaana tuberkuloosiin Madridissa 1870.[1]