Seuraava artikkeli käsittelee aihetta Filioque, josta on tullut erittäin tärkeä viime vuosina. Filioque on aihe, joka on herättänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön kiinnostusta, koska se vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Tämän artikkelin aikana tutkitaan erilaisia Filioque:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen. Lisäksi analysoidaan Filioque:n vaikutuksia eri sektoreille sekä mahdollisia ratkaisuja ja tulevaisuudennäkymiä. Epäilemättä Filioque on aihe, jota kannattaa tutkia ja ymmärtää perusteellisesti, minkä vuoksi tämä artikkeli pyrkii edistämään tätä tärkeää asiaa koskevaa keskustelua ja pohdintaa.
Filioque on latinaa ja tarkoittaa ’ja Pojasta’. Filioque-lisäys ja siitä seurannut Filioque-kiista liittyvät idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen Nikean uskontunnustuksen tekstistä. Tunnustuksen Pyhää Henkeä käsittelevä kolmas kappale kuului alun perin ”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä). Myöhemmin lännen kirkkojen piirissä tuli tavaksi lisätä lauseeseen sana Filioque (”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre Filioque procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta).
Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon suuressa skismassa, joka johti kirkkojen eroon. Ortodoksit eivät hyväksyneet lisäystä. Ero oli monisatavuotinen prosessi, jonka tärkein askel oli vuonna 1054 tehdyt paavin lähettilään ja Konstantinopolin patriarkan vasatavuoroiset pannaanjulistukset, jotka purettiin vasta vuonna 1965.