Ferdinand Mülhens

Tässä artikkelissa tutkimme Ferdinand Mülhens:n vaikutusta yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Analysoimme kuinka Ferdinand Mülhens on ollut ratkaisevassa roolissa nykyisten trendien kehityksessä ja miten sen vaikutus on tunkeutunut eri alueille populaarikulttuurista politiikkaan. Lisäksi tarkastelemme lähemmin Ferdinand Mülhens:n perintöä ja sitä, miten se on muokannut tapaamme havaita ympärillämme olevaa maailmaa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan Ferdinand Mülhens:n merkitystä ja sen merkitystä nykyisessä tilanteessa.

Ferdinand Mülhens oli saksalainen kosmetiikka-alan yrittäjä, joka omisti vuonna 1792 perustetun kosmetiikkatehtaan Kölnissä.

Yhtiön täydellinen nimi oli Eau de Cologne & Parfumerie Fabrik Glockengasse 4711 gegenűber pferdepost, Ferd. Mülhens, Köln, Rhein. Yhtiön alkuperäinen nimi oli Farina, mutta oikeuden päätöksellä Mülhensiä kiellettiin käyttämästä sitä.

Ranskalaiset miehittivät Kölnin kaupungin vuonna 1794 ja numeroivat talot ja korttelit; parfyymitehtaan korttelin numeroksi tuli 4711. Koska alkuperäinen nimi meni kieltoon, yrittäjä päättikin käyttää tehdaskorttelin numeroa tavaramerkkinään; päätös oli sattumoisin erinomainen, ja numerosta tuli hänen tuotteidensa maailmankuulu tavaramerkki.

Valmistuslisenssejä myönnettiin kitsaasti, ja niiden saamisen ehdoton edellytys oli spriin korkea laatu sekä muiden raaka-aineiden ostaminen alkuperäiseltä valmistajalta.

Yksi lisenssi myönnettiin Suomeen Valtion Alkoholiliikkeelle vuonna 1920, ja se oli voimassa kieltolain loppuun asti eli vuoteen 1932, vaikkei kosmetiikan valmistus koskaan mikään suuri menestys ollutkaan. Tarkoitukseen perustettiin oma osasto, Teknokemia eli Tekno.

Teknon kosmetiikkaa Rajamäen tehdasmuseossa.

Yhtiö lähetti opettajaksi ja hajuvesimestariksi Rajamäen tehtaille erittäin ammattitaitoisen naiskemistin, neiti Elly Buchholzin, joka ehti lopulta lyhyeksi jääneen olonsa aikana oppia hiukan suomeakin; hänen mielisanontansa Teknon väelle oli:

»Te on tysmät kuin lesmät

Katso myös

Lähteet

  • Rajamäen tehdasmuseo
  • Olli Vehviläinen: Rajamäen tehtaat 1888–1963