Avohuolto

Tässä artikkelissa Avohuolto:n aihetta käsitellään laajasta ja analyyttisestä näkökulmasta, tavoitteena antaa lukijalle kattava näkemys tästä asiasta. Erilaisia ​​Avohuolto:een liittyviä lähestymistapoja, teorioita ja tutkimuksia tarkastellaan, jotta siitä saataisiin syvempää ja täydellisempää ymmärrystä. Artikkelin aikana tutkitaan Avohuolto:n eri puolia ja esitetään perusteltuja argumentteja, jotka laajentavat tietoa tästä aiheesta. Tiukan ja systemaattisen lähestymistavan avulla tavoitteena on tarjota lukijoille yksityiskohtainen ja rikastuttava näkemys Avohuolto:stä, jonka tarkoituksena on kannustaa pohdiskelemaan ja keskusteluun tästä nykyään niin tärkeästä aiheesta.

Avohuolto on perhe- ja yksilökohtaista lastensuojelua. Se tarkoittaa lastensuojelussa olevia avohuollon palveluita ja tukitoimia. Ne ovat tarpeellisia, jos sosiaalityöntekijä katsoo alle 18-vuotiaan henkilön tilanteen vaativan tukea tai muutosta. Tukitoimenpiteet ja -palvelut suunnitellaan aina yksilökohtaisesti. Avohuollon tukitoimet ovat ensisijaisia sijaishuoltoon ja huostaanottoon nähden.

Avohuollossa tehdään asiakkaalle asiakassuunnitelma, jossa kerrotaan työskentelyn tavoitteet ja ajanjakso. Myönnetyistä tukitoimista tehdään päätös. Avohuollossa lapsen etu on aina ensisijainen. Avohuollossa on kuunneltava yli 12-vuotiasta lasta ja hänen huoltajaansa, eikä sitä voida aloittaa ilman heidän molempien suostumusta. Avohuollon tukitoimena voidaan järjestää myös laitoshuoltoa tai kotihoitoa. Kunta vastaa avohuollon järjestämisestä ja että se sisällöltään ja laajuudeltaan vastaa kunnan tarpeita.[1]

Lastensuojelulaissa on määritelty, milloin avohuollon tukitoimenpiteisiin on ryhdyttävä:

1) jos kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä; taikka

2) jos lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään.[2]

Avohuollon palvelut ja tukitoimet

Avohuollon palveluihin ja tukitoimiin kuuluvat:

  • Lasten koulunkäynnin, harrastusten ja lomatoiminnan tukeminen taloudellisesti

Lähteet