Avohuolto on perhe- ja yksilökohtaista lastensuojelua. Se tarkoittaa lastensuojelussa olevia avohuollon palveluita ja tukitoimia. Ne ovat tarpeellisia, jos sosiaalityöntekijä katsoo alle 18-vuotiaan henkilön tilanteen vaativan tukea tai muutosta. Tukitoimenpiteet ja -palvelut suunnitellaan aina yksilökohtaisesti. Avohuollon tukitoimet ovat ensisijaisia sijaishuoltoon ja huostaanottoon nähden.
Avohuollossa tehdään asiakkaalle asiakassuunnitelma, jossa kerrotaan työskentelyn tavoitteet ja ajanjakso. Myönnetyistä tukitoimista tehdään päätös. Avohuollossa lapsen etu on aina ensisijainen. Avohuollossa on kuunneltava yli 12-vuotiasta lasta ja hänen huoltajaansa, eikä sitä voida aloittaa ilman heidän molempien suostumusta. Avohuollon tukitoimena voidaan järjestää myös laitoshuoltoa tai kotihoitoa. Kunta vastaa avohuollon järjestämisestä ja että se sisällöltään ja laajuudeltaan vastaa kunnan tarpeita.[1]
Lastensuojelulaissa on määritelty, milloin avohuollon tukitoimenpiteisiin on ryhdyttävä:
1) jos kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä; taikka
2) jos lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään.[2]
Avohuollon palveluihin ja tukitoimiin kuuluvat: