Nykyään Apostasia on aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Apostasia on ollut vuosien ajan tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan kohteena asiantuntijoiden ja aiheesta kiinnostuneiden keskuudessa. Sen merkitys on sen vaikutuksessa yhteiskunnan, kulttuurin ja jokapäiväisen elämän perusnäkökohtiin. Tässä artikkelissa perehdymme Apostasia:n maailmaan tutkiaksemme sen eri puolia ja ymmärtääksemme sen vaikutusta nykyään. Syvällisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan Apostasia:n keskeisiä puolia ja sen merkitystä nykymaailmassa.
Apostasia (m.kreik. αποστασία, apostasía, sanoista από apó, 'kaukana', στάσις stásis, 'asento') merkitsee julkista uskosta luopumista. Erityisesti ilmausta käytetään kristinuskosta luopumisesta, mutta sillä voidaan viitata myös muista uskonnoista luopumiseen.
Rooman keisari Julianus (361–363) sai lisänimen Apostata, koska hän luopui kristinuskosta ja suosi kreikkalaista filosofiaa ja erityisesti uusplatonismia.
Suomessa oli voimassa uskontopakko vuodesta 1634 alkaen. Kaikkien oli kuuluttava luterilaiseen kirkkoon tai lähdettävä maasta, poikkeuksena Karjalan ortodoksit. Evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen tai vaihtaminen toiseen uskontoon ei ollut mahdollista. Vuonna 1869 säädettiin kirkkolaki, jonka mukaan ”erehdyksessään pysyvät” sai päästää kirkosta. Kirkosta eroaminen kokonaan tuli mahdolliseksi vuonna 1923, kun uskonnonvapauslaki astui voimaan.
Islamilainen sharialaki määrää kuolemantuomion, jos henkilö edes osittain luopuu islamista. Tällöin hänestä tulee kafir eli uskoton. Määräyksen uskonnolliset perustelut löytyvät hadith-kirjallisuudesta.